Veistokset

Veistotyö on yleensä aika suoraviivaista, mutta opinnäytetyöhöni käytin poikkeuksellisen paljon aikaa kehittäessäni koko prosessin. Avaan tässä lyhykäisesti teokseen johtanutta prosessia.

Pohjimmiltaan idea teoksesta oli varmasti muotoutunut mielessä jo jonkin aikaa, kunnes eräänä aamuna puoliunessa sain päähäni vision teoksen muodosta. Tästä kuvasta alkaa oikealla oleva kuvasarjakin, jossa kuvasta osa on pyyhkiytynyt jo pois. Tästä alkuperäismallista tein kokeiluversion, mutta se osoittautui liian yksinkertaiseksi, joten hahmottelin teoksen uudelleen, laskostuviksi muodoiksi.

Materiaaleilla jouduin tekemään testauksia selvittääkseni sen kestävyyden ja käsiteltävyyden. Päädyin laminoimaan kahden huopakerroksen väliin kaniverkkoa, joka tosin olisi jälkeenpäin ajateltuna voinut olla jotain vähän järeämpää tavaraa. Lopullinen huovan paksuus oli siis n. 2-3cm , joka oli aika muhkea paksuus 6m siivu mittakaavassa.

Seuraava vaihe oli alkaa veistämään materiaalia haluttuun muotoon. Löysän ja melko painavan materiaalin vääntäminen oli vielä helppoa verrattuna urakkaan kovettamisen suhteen. Käytin kankaankovetta, liimaa ja kipsiä, joista viimeinen olisi voinut jäädä käyttämättä. Liiman suihkuttaminen ja sen kovettuminen vei reilun viikon toteuttaa, lopulta kuitenkin pohja rupesi vaikuttamaan melko kestävältä, tietenkin tuettuna laskoskohdista huonekaluruuvein.

Ei siinä muuta kuin koko komeus pystyyn ja väriä pintaan, aikaa ei ollut turhan paljon käytettävissä. Värien kanssa loppuaika kuluikin mukavasti ensin pohtien pohjaväriä jonka kautta edetä. Väri pintaan ja eteenpäin sävyä hakemaan. Pigmenttien kanssa pelatessa pitää tehdä muistiinpanoja miten saada sopivaa sävyä ja millä pohjalla, kokeiluissa olisikin ollut syytä käyttää mustaa pohjaa niin olisi säästynyt sähläykseltä. Lopulta sopiva värimaailma löytyi, joka vastasi erästä vanhaa testiäni ja olin tyytyväinen. Ihme kyllä teoksen kiinnityksien ja pystytyksen sekä siirron kanssa kaikki meni ainakin omasta mielestäni melko näppärästi. Poikkeuksena ehkä vesisade, joka yllätti teoksen taidekeskus Mältinrannan sisäpihalla,se ei tehnyt hyvää temperapinnoille.

Loppujen lopuksi teos oli ajallaan valmis ja kerkesin sen rauhassa viimeistelemään paikanpäällä, joten prosessi oli siinä mielessä melko onnistunut aikataulutuksineen ja toteutuksineen, paljon oppi uutta ja paljon heräsi uusia kysymyksiä, joka on monesti kaiken tekemisen suola.